Stephen King : Auringonlaskun jälkeen

Mitä: "Kauhun mestarin vaikuttava paluu lyhyiden kertomusten pariin!" Näin hehkuttaa kirjan takakansi eikä kerrankaan liioittele. Willassa joukko junamatkustajia on jäänyt jumiin jonkun perähikiän asemalle onnettomuuden jälkeen. Piparkakkutytössä Emily ryhtyy juoksemaan eikä voi lopettaa. Heidän jättämänsä tavarat kertoo miehestä, jonka luo alkaa ilmestyä kuolleiden ihmisten omaisuutta. Näissä ja kaikissa muissakin lähtökohta on hyvin tavallinen ja arkinen, mutta jossain kohdassa kaikki muuttuu. Tulee pieni vire, joka vie tarinaa oudompaan ja oudompaan suuntaan.

Sitaatti: "Ajatus saa elämän tuntumaan laihalta ja jotenkin typerältä. Hän ei voi olla ajattelematta, että tämänkö takia he taistelivat, kasvattivat ja naittivat kolme tytärtään, pääsivät yli väistämättömästä keski-iän syrjähypystä, tämänkö takia he raatoivat, tätäkö he joskus (myönnettäköön) havittelivat. Jos tämä on kohta, johon tullaan kun päästään pois pimeästä, taajasta metsästä, Janet tuumii, tämä... pysäköintialue... miksi kukaan ryhtyy hommaan?" (Auringonlaskun jälkeen, s. 100)

Kommentti: Minä en pitäisi tätä kirjaa kauhuna. On totta, että joissakin novelleissa veri tirskuu ja pulssi kohoaa, mutta kokonaisuudessaan Auringonlaskun jälkeen ei ole pelottava kirja. Se on outo ja kummallinen, mutta tavallaan myös hyvin realistinen. Muutamissa novelleissa on selkeitä vaikutteita vuoden 2001 tapahtumista, mutta se lienee väistämätöntä, vaikkakin melko puuduttavaa. Silti tapa, jolla King vie kutakin tarinaa eteenpäin, on mukaansatempaava. Vaikka haluaisikin kääntyä takaisin, se ei ole mahdollista. Jalat vievät eteenpäin ja silmät hapuilevat seuraavalle riville. Parasta Kingiä aikoihin, jos minulta kysytään.

Virpi Hämeen-Anttila : Alastonkuvia

Mitä: Nuori taidehistorian opiskelija Anna harhailee gradunsa ja epätyydyttävän parisuhteen välimaastossa. Gradu ei oikein jaksa innostaa, mutta sitten hän löytää uuden tutkimattoman aiheen suomalaisesta taidekentästä: taiteilija Aleksi Merikosken, jonka alastonkuvat kuohuttivat aikoinaan maan taidepiirejä. Siitä alkaa tutkimusmatka, jonka aikana Anna löytää itsensä ja todellisen rakkauden.

Kommentti: Harvoin on mikään kirja koskettanut tällä tavoin. Rakastumisen ja hullaantumisen kuvaukset ovat aivan omaa luokkaansa ja taidemaailman kuvaus mieletöntä. Kirjaa oli miltei mahdoton laskea käsistään. Kirjan viimeisessä osassa tuli tosin pieni notkahdus ja loppu tuntuu hiukan väkisin väännetyltä. Ei se silti kokonaisuuteen juuri vaikuta. Jos kuvataiteet yhtään kiinnostavat, on Alastonkuvia ihan ehdottoman pakko lukea. Muussa tapauksessa saattaa teksti paikoitellen tuntua vaikealta, mutta jos uskoo sen ylitse pääsevänsä, niin kimppuun vaan.

Elina Hirvonen : Että hän muistaisi saman

Mitä: Kirja kertoo yhdestä päivästä, lyhyestä hetkestä helsinkiläisen Annan elämässä. Noin päällisin puolin. Pohjimmiltaan se on kertomus kahden sukupolven traumoista niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. On Anna ja hänen veljensä Joona, joka joutuu mielisairaalaan. Ovat heidän vanhempansa, joilla molemmilla on omat sortuneet unelmansa. On amerikkalainen Ian, joka edelleen kärsii Vietnamin sodassa henkisesti sairastuneesta isästään. Kaikki nämä tarinat kietoutuvat yhteen yhden päivän aikana kahvilan pöydän ääressä.

Sitaatti: "En ollut koskaan osannut kuvitella sitä. Rakkautta, joka tuntui niin ehdottomalta, että voin sen turvin olla itkuinen ja sekava, ja silti joku piti minusta kiinni ja halusi, että heräisin seuraavana aamuna hänen vierestää."

Kommentti: Elina Hirvosen teksti on sujuvaa luettavaa. Se soljuu kepeästi eteenpäin vaikeidenkin aiheiden yli ja pudottelee esiin totuuden murusia sieltä täältä. Välillä vaikeuksien määrä tuntuu tukahduttavalta ja miltei liioitellulta, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Itse luin kirjan melkolailla yhteen otteeseen ja jotenkin se tuntuu sitä vaativan pysyäkseen kasassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vaikuttava ja koskettava pieni kirja.

Chelsea Cain : Suoraan sydämeen

Mitä: Suoraan sydämeen on jatkoa Sydänverellä-kirjaan. Archie Sheridan on palannut entisen vaimonsa ja lastensa luo ja yrittää vihdoinkin normaalia elämää. Toimittaja Susan Ward jatkaa Sydänverellä-kirjassa kesken jääneen paljastusjutun kirjoittamista paikallisesta poliitikosta, mutta juttu saa yllättäviä käänteitä. Muutama tunnistamaton ruumis löytyy jälleen ja jollain tavalla asiat tuntuvat liittyvän toisiinsa. Sekä tietenkin sarjamurhaaja Gretchen Lowelliin, joka edelleen vankilan muurien takaakin pitää Archieta otteessaan ja kirjan loppua kohden heidän suhteensa saa entistä sairaampia piirteitä.

Kommentti: Kirjasta kertonee jotain se, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Sitä oli mahdoton laskea käsistään, sillä Archien lisäksi Gretchen saa lukijan samalla perverssillä tavalla pauloihinsa. Gretchen on kuin auto-onnettomuus moottoritiellä. Katsominen kuvottaa ja tekee pahaa, mutta silti niin vain on tehtävä. Samoin kuvottaa ja kummastuttaa Gretchenin ja Archien sairas suhde. Sitä on liki mahdoton ymmärtää, joten ehkä siitä siksi haluaa tietää enemmän. Että jossain vaiheessa ymmärtäisi.

Tällä hetkellä suurin ongelmani onkin, että sarjan kolmatta osaa ei ole vielä suomennettu. Englanniksi sen saisi, joten ehkä joudun siihen tyytymään. Koska odottaminenhan ei ole vaihtoehto...:

Kirjaa ei siis saa pokkarina suomeksi vielä. Eikä kovakantisenakaan ainakaan meidän kirjastosta. Joten englanniksi mennään.

Chelsea Cain : Sydänverellä

Mitä: "Hyytävän tehokas sarjamurhatrilleri. Yhtä vavisuttava kuin Uhrilampaat." Näin kertoo takakansi, eikä tällä kertaa edes mennä liioittelun puolelle. Verta ja sisäelimiä nimittäin riittää ihan omiksi tarpeiksi. Homman nimi on kuitenkin se, että etsivä Archie Sheridan palaa töihin kahden vuoden tauon jälkeen. Hän on ollut sairaslomalla jouduttuaan uskomattoman julman ja yhtä uskomattoman kauniin sarjamurhaajan Gretchen Lowellin kynsiin kymmeneksi päiväksi. Noiden päivien seuraukset ovat edelleen nähtävissä ja vain vaivoin Archie saa pidettyä itsensä kasassa tutkiessaan uutta sarjamurha-aaltoa. Mukana menossa on myös nuori toimittaja Susan Ward, joka tekee Archiesta artikkelisarjaa.

Lainaus: "Hän tietää että Gretchen koskettaa hänen rannettaan viidentoista sekunnin ajan, ja se on ainoa mitä hän odottaa. Naisen kosketuksessa on jotain, joka lohduttaa hänet täysin. Hän nauttii noista viidestätoista sekunnista, painaa muistiinsa Gretchenin ihon tunnun omaansa vasten, niin että voi kuvitella Gretchenin sormet siihen, kun tämä ottaa kätensä pois."

Kommentti: Sydänverellä oli kuin minulle tehty. Bongasin kirjan Sokokselta liukuportaissa pönöttäessäni ja jokin siinä veti heti puoleensa, vaikka en ollut kirjasta, saati kirjailijasta koskaan kuullutkaan. Henkisessä pirstaleisuudessaan Archie Sheridan on kiehtova hahmo, samoin Gretchen, jonka julmuus roikkuu jo epätodellisuuden rajalla. Heidän suhteensa sairaalloisuudessa on jotain, öh, sairaalloisen kiinnostavaa.

Ja kyllähän nyt jo pelkästään nainen sarjamurhaajana riittää herättämään kiinnostuksen kirjaa kohtaan, ei se kuitenkaan ole ihan täysin puhkikaluttu aihe, ainakaan minun mielestäni. Eli jos dekkarit kiinnostavat ja vatsa kestää rankempaa silpomista, niin tästä vähän iltalukemista...

Elina Tiilikka : Punainen mekko

Mitä: Kevään kohukirjan juonesta tarvitsee tuskin kauheasti sanoa. Mutta sanotaan nyt jotain. Noora päätyy myymään itseään, koska ei oikein viihdy töissä eikä tiedä mitä haluaisi elämällään tehdä. Miehiä tulee ja menee, tai no lähinnä tulee, koska panemisestahan tässä on kyse. On elämäntuskaa ja angstista äitisuhdetta. Blaa blaa blaa.

Kommentti: Harvoin on minkään kirjan päähenkilö ollut yhtä vastenmielinen. Noora on yksinkertaisesti laiska, saamaton, tyhmä ja hemmoteltu kakara. Ja kirja itsessään sitten? Onhan siinä ah niin rohkeaa ja ainutlaatuista kuvausta prostituoidun työstä ahtaassa suomalaiskaupungissa, kuten takakansi sanoo. Ja perustuuhan se omakohtaisiin kokemuksiin.

Noh. Tältä lukemalta heittäisin, että omakohtaisuus perustuu siihen, että kirjoittajalla on kenties ollut hiukan tavallista vilkkaampi seksielämä. Epäkohdat, suoranaiset tyhmyydet, sossun luukulla käymisessä ja HIV-testin teossa eivät jaksa vakuuttaa. Että ei juurikaan kannata vaivautua.

Itseäni kaduttaa lähinnä se, etten lukenut kirjaa ennen kuin annoin sen Viiulle synttärilahjaksi. Olisin ehtinyt vaihtaa sen johonkin järkevämpään...

Maeve Binchy: Sydämen asia

Mitä: Useamman (kaikki?) Binchyn lukeneena tämä kirja ei ollut mitenkään yllättävä. Verrattuna aiempiin, tämä teos toimii tavallaan kokoavana teoksena, vaikkakin se sisältää kokonaan oman, uuden tarinansa. Aiempien teosten henkilöt vain sattuvat esiintymään teoksessa sivuosissa.

Sydämen asia-teoksessa päätarina kertoo yhdestä vuodesta sydänasemalla ja sen värikkääästä henkilökunnasta. On aseman johtaja Clara, sydänlääkäri Declan, sairaanhoitajat Fiona ja Barbara, ravitsemusterapeutti Lavender, kuntoutusohjaaja Johnny, vartija Tim, kanslisti Hilary ja monitoimiapulainen Ania. Ja kaikkien perheet ja kaverit ja sydänaseman asiakkaat ja heidän sukulaisensa.

Kommentti: Onhan sydämen asia hieman sekava, henkilöitä kun on kovin paljon. Uskoisin, että aiempiin teoksiin perehtymättömät lukijat eivät ihan täysin aina pysy selvillä siitä, missä mennään ja kuka olikaan kuka. Binchy kuitenkin kirjoittaa helposti luettavaa tekstiä joten lukukokemus on miellyttävä (ja koukuttavakin)

Minä jäin aikanaan Binchy-koukkuun kirjailijan Irlanti-kuvauksien vuoksi. Uusimmissa teoksissa kuvaukset ovat tosin jääneet ihmissuhdejuonien varjoon, ikävä kyllä. Kyllä näitä silti ihan mielellään lukee.

Laura Lähteenmäki : Kaaso

Mitä: Ilona on saman kesän aikana kaasona kolmissa häissä. On täydellinen pikkusisko Marikki, viimeisillään raskaana oleva Raisa ja piinkova bisnesmisu Janita. Yhteistä morsmaikuille on se, että jokainen haluaa prinsessapäivästään täydellisen ja kaason tehtävä on se heille toteuttaa. Homma menee kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa, kun kaaso sattuu olemaan pennitön kahta duunia painava pätkätyöläinen. Vähemmästäkin pinna napsahtaa jossain vaiheessa poikki.

Lainaus: "Ilona ei voisi olla miehen kanssa, joka sylkäisee viinilasiin. Hänen kanssaan pitää juoda paljon viiniä, monta pulloa, ja valvoa läpi yön!"

Kommentti: Tykkäsin kuin hullu puurosta! Kaasoteema puraisi itseeni, joten kirja oli pakko lainata. Takakannen perusteella voisi kuitenkin odottaa höttöistä chicklittiä, mitä Kaaso ei kuitenkaan ole. Hiukan surumielinen kerronta tempaisee mukaansa ja saa eläytymään Ilonan kasvavaan ahdistukseen. Hiukan perinteistä maailmankuvaahan (mies ja lapset takaavat ikuisen autuuden) kirja tarjoaa, mutta toisaalta morsiamista ja nykyajan häähelvetistä tehdyt havainnot ovat niin ihanan osuvia ja piikikkäitä, ettei siihen juuri kiinnitä huomiota.

Anna Jansson : Pääkallovaras

Mitä: Pikkupoika katoaa ja avioerostaan toipuva rikostarkastaja Maria Wern ryhtyy selvittämään tapausta. Katseet kohdistuvat pojan ylisuojelevaan äitiin ja välillä setvitään Marian mieskiemuroita. Lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat ihmettelyn alla eri tahoilla.

Kommentti: Voi veljet, että oli pitkäveteinen kirja! Hetkeksikään ei tempaissut mukaansa ja oli oikeaa tuskaa saada se luettua. Lopulta kyllä onnistuin, mutta koville se otti. Periaatteessa kirjassa ei ollut mitään vikaa, aihepiiri ei ehkä minua vain koskettanut.