tag:blogger.com,1999:blog-76962880603821832232024-03-13T21:23:32.030+02:00KirjapäiväkirjaKirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-70763570032990442822011-11-28T09:42:00.003+02:002011-11-28T10:17:10.278+02:00Lasken lampaitaNyt on sellainen tilanne, että täytyy kirjoittaa lukemastani vaikka kirja on vielä kesken. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Mitä</span>: Haruki Murakamin Suuri Lammasseikkailu on hieno kirja. Tavallaan mitään ei tapahdu mutta tapahtuu kuitenkin. Kirjan päähenkilö (nimetön tai vain Minä) ajautuu erinäisten sattumien kautta etsimään erästä lammasta ja siitähän kehkeytyykin melkoinen seikkailu joka vielä sankaria suuntaan jos toiseen, pitää sisällään ennaltanäkemisen lahjan, mystisiä kohtaamisia, piilotettuja (tai liiankin selviä) merkityksiä, jännittäviä käänteitä sekä oivaltavaa dialogia. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Kommentti:</span> Teksti on vallatonta, jouhevaa sekä kaiketi älykästäkin, juuri sellaista jota lukee ilokseen. Ja tietää aina kirjaan tarttuessaan, että tästä ei ihan hevillä irti päästä sekä ajattelee, että onpa sääli, että kohta tämäkin lukuelämys loppuu. Olin tyhmänä jättää tämän teoksen kokonaan lukematta, sillä luin parit kirja-arvostelut, jotka eivät antaneet kovinkaan mairittelevaa kuvaa tulevasta. <br /><br />Olen kuitenkin enemmän kuin iloinen siitä, että uskalsin ylittää itselleni asettamani rajat ja aloittaa lukemisen. OOn ihan liekeissä tästä teoksesta ja lähes tilaamassa kirjan omaan hyllyyni, jotta voin palata seikkailuun aina silloin kun siltä vähänkään tuntuu. <br /><br />Sitaatti: " Ihmettelette varmaan miksi kutsuin teidät tänne asti. Tarkoituksenani on lähettää laiva eteenpäin. Te ja minä kuljetamme sitä. Keskustelemalla rehellisesti me etenemme askel kerrallaan lähemmäs totuutta." Tässä vaiheessa hän yskäisi ja vilkaisi minun sohvan käsinojalla lepäävää kättäni. "Mutta ei näistä anstraktioista sen enempää, tarttukaamme tositoimiin. Kysymys on nyt teidän tuottamastanne lehtisestä. Se teille on kai kerrottukin."Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-6258123726697807562011-10-18T22:29:00.004+03:002011-10-18T22:30:00.285+03:00Kajsa Ingemarsson : Vettä vain<b>Mitä:</b> Stella Friberg on Ruotsin menestyksekkäin dekkarikuningatar, joka elää täydellistä elämää. Stellan vaatteet ovat huippusuunnittelijoiden luomuksia ja yhdestä hänen kirjastaan ollaan tekemässä Hollywood-elokuvaa. Pääosassa tulee olemaan Keira Knightley. Täydellisen elämän kruunaa komea ja menestynyt poikaystävä. Sitten Stellan miljoonien kruunujen arvoisen kerrostalokodin kylpyhuoneseen tulee pienen ja viattoman näköinen vesivahinko. Siitäpä se korttitalon kaatuminen sitten alkaakin ja lähes kaikki Stellan elämässä menee uusiksi.<br />
<br />
<b>Kommentti:</b> Joskus ammoin luin Ingemarssonin kirjan <i>Keltaisten sitruunoiden ravintola</i> ja tykkäsin siitä kuin hullu puurosta. Samoin kävi tämän kanssa, kun kirjan vihdoin sain kätösiini. Päähenkilö Stella on ensimmäiset viisikymmentä sivua niin käsittämättömän ärsyttävä, että teki mieli jättää leikki kesken. Jotenkin en vain pystynyt ja lopputulos oli varsin palkitseva.<br />
<br />
<i>Vettä vain </i>ei ole mikään suuri kirjallinen klassikko, mutta ei se mielestäni ole myöskään kaikkein tyhjäpäisintä höttöä. Romanttinen ja tietyssä mielessä ennalta-arvattava kyllä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tarinan myötä Stella kehittyy ihmisenä, mutta mitään epärealistista takinkääntöä ei tiedossa ole. Mielenkiintoisimmaksi hahmoksi nousee tietenkin Stellan snobi äiti, jolle mikään ei kelpaa ja joka väenväkisin jakaa miesseikkailunsa tyttärensä kanssa.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-50420097850061570682011-09-09T23:18:00.002+03:002011-09-09T23:34:54.771+03:00Harlan Coben : Kadonneet<b>Mitä: </b>Nuorten kesäleirillä surmataan raa'asti kaksi nuorta ja kaksi katoaa jäljettömiin, vain verisiä vaatteenriekaleita löytyy. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin toinen kadonneista nuorista putkahtaa esiin tuoreena ruumiina. Piirikunnansyyttäjä Paul Copeland, joka itse oli samalla leirillä mukana, tunnistaa ruumiin ja toivo hänen kadonneen siskonsa löytymisestä herää vuosikymmenten jälkeen henkiin. Kadonneen pojan vanhemmat kuitenkin väittävät kivenkovaan, että ruumis on väärä eikä kuulu heidän pojalleen. Paul uskoo vanhempien valehtelevan ja ryhtyy tutkimaan asiaa. Menneisyydestä löytyykin yhtä jos toista mielenkiintoista. Mutta onko menneisyys sittenkään kaivelemisen arvoinen?<br />
<br />
<b>Kommentti: </b>Cobenin kirja imaisee mukaansa ensimmäiseltä sivulta lähtien. Juoni kulkee jouhevasti eteenpäin ja uusia paljastuksia putkahtelee esiin sopivissa väleissä. Ainekset kietoutuvat toisiinsa uskottavalla tavalla, vaikka loppupuolella ratkaisut tulevat hiukan liian nopeassa tahdissa. Loppua olisi kaikin puolin voinut työstää hiukan pitempään ja paikoin yksityiskohtaisemmin, ettei se olisi tuntunut niin äkkinäiseltä.<br />
<br />
Kokonaisuutena <i>Kadonneet</i> on mielenkiintoinen ja jätti ainakin minulle hingun päästä Cobenin mahdollisten muiden kirjojen kimppuun.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-69348501306495188132011-08-05T17:41:00.000+03:002011-08-05T17:41:05.346+03:00Gil McNeil : Oman elämänsä puikoissa<b>Mitä: </b>Lontoolainen kotiäiti Jo saa tietää miehensä pettäneen häntä ja haluavan erota. Seuraavaksi mies jo kuoleekin auto-onnettomuudessa. Taloudellinen tilanne horjahtaa huonompaan suuntaan ja Jo päättää muuttaa kahden pienen poikansa kanssa rannikolle, jatkamaan mummonsa pitämään lankakauppaa. Muutos suurkaupungista pikkukaupunkiin on hämmentävä sekä äidille että pojille. Myös uudella kotikaupungilla on sopeutumista tilanteeseen.<br />
<br />
<b>Kommentti: </b>Näin käsityöihmisenä kirja luonnollisesti viehätti ja imaisi mukaansa. Jouhevasti etenevän kerronnan ansiosta lukemiseen ei mennyt paljon aikaakaan ja kaipa tätäkin lukukokemusta on kuvattava sanalla lämminhenkinen. Jälkeenpäin kirja kuitenkin herätti ajatuksia. Päähenkilön traumaattinen tilanne ohitetaan melkoisella olankohautuksella. Välillä vähän itkeskellään ja toinen pojista kyselee isästä. Muuten asia jää aika etäiseksi ja siksi hiukan epäuskottavaksi. Siksi tulee mieleen, että olikohan tuollainen lähtökohta kevyelle kirjalle hiukan liian suuri ja raskas.<br />
<br />
Henkilöhahmoja kirjassa on runsaasti, monet jäävät pelkiksi nimiksi. Ne joista kerrotaan enemmän, tuntuvat kuitenkin hyvin eläviltä ja mielenkiintoisilta. Mielenkiinnolla odotan siis suomennettavaksi myös kirjan jatko-osaa.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-40353440866226352222011-03-31T13:55:00.000+03:002011-03-31T13:55:01.896+03:00Virpi Hämeen-Anttila : Muistan sinut Amanda<b>Mitä: </b>Markus Valo saa yllättäen tietää, ettei hänen isänsä olekaan kuollut, saati sitten sellainen kiiltävähaarniskainen sankari, jona hän on tätä tottunut pitämään. Tiedosta alkaa Markuksen tutkimusmatka vanhempiensa taistolaiseen historiaan ja mysteeriin, joka kietoo isän katoamisen.<br />
<br />
Noora Sinisalo puolestaan tekee väitöskirjaa romanttisen rakkauden synnystä samalla kun yrittää selvittää suhdettaaan naimisissa olevaan mieheen. Lopulta parhaaksi pakoreitiksi muodostuu matka keväiseen Eurooppaan. Rooman rautatieasemalla Nooran ja Markuksen tiet risteävät ja totuus alkaa pikkuhiljaa kaivautua esiin.<br />
<br />
<b>Kommentti: </b><i>Muistan sinut Amanda </i>on toinen lukemani Hämeen-Anttilan kirja, mutta tuskin suhteemme tähän jää. Erityisesti pidän kirjan hahmoista, jotka ovat uskottavia ja luontevia, vaikkakin akateemisuudessaan hiukan kaukana minusta itsestäni. Tässä tarinassa Noora on se, joka jää hiukan ontoksi rakkaussuhteineen, mutta Markus puolestaan koskettaa isänkaipuussaan ja kasvaessaan ihmisenä. Jännittävin henkilö kirjassa taitaa olla itsekkyydessään ja itsekeskeisyydessään hurmaava taiteilija Kati.<br />
<br />
Paikoitellen kirja on aavistuksen raskas 1970-luvun poliittisesti aktiivisia vuosia kuvaillessaan ja Nooran kertoessa omasta tutkimuksestaan. Etenkin, kun molemmat aiheet ovat minulle ennestään melko vieraita. Kieli on kuitenkin niin sujuvaa, että se kuljettaa helposti vaikeidenkin aiheiden yli.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-34678125600419866432011-03-22T08:49:00.001+02:002011-03-22T08:49:58.720+02:00John Ajvide Lindqvist : Ystävät hämärän jälkeen<b>Mitä: </b>Oskar on kaksitoistavuotias, hiukan pullukka ja yksinäinen poika, jota muut kiusaavat koulussa. Kotona odottaa ylihuolehtiva äiti, jolle Oskar keksii tekosyitä palatessaan koulusta mustelmaisena. Apeaan elämään tuo yllättäen valoa naapurintyttö Eli, johon Oskar tutustuu illan pimeydessä kerrostalon pihalla. Pian hän alkaa kuitenkin huomata Elissä outoja piirteitä ja mahdoton ajatus alkaa hahmottua Oskarin mielessä. Entäpä jos Eli onkin jotain muuta kuin ihminen...?<br />
<br />
<b>Kommentti:</b> Oi kuinka minä odotinkaan tätä kirjaa! Olisin ostanut sen jo aikoja sitten, mutta painos oli loppuunmyyty. Lopulta sain kirjan kirjastosta käsiini ja autuus koitti. Paitsi ettei koittanutkaan. Olen lukenut Lindqvistin <i>Ihmissataman</i> (joka oli mielestäni aivan uskomattoman hyvä!)<i> </i>sekä <a href="http://selasin-ainakin.blogspot.com/2011/01/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita.html"><i>Kuinka kuolleita käsitellään</i></a> ja oletin, että <i>Ystävät hämärän jälkeen</i> on samanlainen herkku. Vaan eipä sitten ollutkaan. Tai ehkäpä odotukseni vain olivat liian korkealla.<br />
<br />
Ei kirjassa varsinaisesti ole mitään vikaa. Aihe on loistava, toteutuskin oikein hyvä. Paikoitellen tuntuu kuitenkin, että teksti junnaa liikaa paikoillaan. Ja johonkin sellaiseen kohtaan se lukeminen sitten tyssäsikin. En päässyt parin kuukauden yrityksestä huolimatta koskaan loppuun.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-36306676841187189952011-03-22T08:42:00.000+02:002011-03-22T08:42:12.464+02:00Danuta Reah : Tummat vedet<b>Mitä:</b> Eliza Eliot on intendenttinä pienessä taidegalleriassa, jonka ympärillä alkaa yllättäen kuohua. Vuosia sitten murhattiin hänen ystävänsä tytär, jonka ruumis löytyi gallerian lähellä virtaavasta joesta. Nyt samasta joesta löytyy toinenkin nuori nainen, jolla on yhteyksiä galleriaan. Murhatutkimusten ohessa Eliza valmistelee nimekkään Daniel Flynnin näyttelyä. Taideteosten groteski kuvamaailma tuntuu yllättäen liittyvän murhiin, etenkin kun ruumiita tulee vielä lisää.<br />
<br />
<b>Kommentti:</b> <i>Tummat vedet</i> on aika takuuvarmaa englantilaista jännitystä. Tarina kulkee sujuvasti eteenpäin ja jännite pysyy yllä loppuun asti. Kirjassa on useita mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja etenkin murhatutkimuksiin osallistuvan poliisin Tina Barracloughin repaleiseen elämään haluaisi päästä kurkistamaan enemmänkin. Kaiken kaikkiaan oma työni taidegalleriassa tuntuu tämän kirjan jälkeen varsin tylsältä ja tapahtumaköyhältä...Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-27565576189500256142011-02-22T16:23:00.001+02:002011-02-22T16:24:38.355+02:00Henna Helmi Heinonen : Veljen vaimo<b>Mitä:</b> Ameriikan reissulta nuoren Kristianin matkaan tarttuu kahdeksan vuotta vanhempi vaimo Marja, jonka ilmaantuminen pistää yhden jos toisenkin elämän sekaisin. Leskeksi jäänyt äiti Tuikku joutuu tottumaan vanhoilla päivillään yllätysminiän muuttoon saman katon alle. Hulttiopojan äkillinen vakiintuminen pistää myös kaksi vanhempaa veljeä miettimään omaa elämäänsä. Santtu tähtää entistä vahvemmin avioliittoon Heidin kanssa ja veljeksistä vanhin, Antti, alkaa myös kaivata naista rinnalleen.<br />
<br />
<b>Kommentti:<i> </i></b><i>Veljen vaimossa</i> on henkilöitä enemmän kuin kymmenessä keskimääräisessä kirjassa yhteensä. Tällä paletilla Heinonen onnistuu kuitenkin selviytymään ihan kohtalaisesti. Hahmot ovat syviä ja koko lailla uskottavia. Kukin profiloituu omanlaisekseen eikä minulla ainakaan ollut ongelmia heitä toisistaan erottaa. Toisaalta taas hahmojen ja näiden historioiden runsaus on tavallaan myös kirjan kompastuskivi. Varsinainen tarina jää hiukan ohueksi kun keskitytään kertaamaan ihmiselämän mittaisia tarinoita vähän niinkuin siinä sivussa.<br />
<br />
Eniten <i>Veljen vaimossa </i>kuitenkin häiritsee kirjan kieli. Etenkin alkupuolella. Sanajärjestykset ovat hetkittäin kummallisia ja mukana on sanoja, jotka tuntuvat turhilta tai mukaan kuulumattomilta. Niiden vuoksi lukeminen ajoittain tökkii, kun joutuu miettimään, että mitäs tässä nyt sanotaankaan. Ymmärryskatkosta eivät niinkään aiheuttaneet murreilmaisut tai vastaavat, vaan jotenkin vääriltä kuulostavat sanat väärissä paikoissa. Kiinnostavien henkilöhahmojen vuoksi kirjaa oli mukava lukea ja vauhtiin päästyä halusi tietää mitä heille seuraavaksi tapahtuu. Siksi paikoittainen kielellinen kankeus tuntui erittäin ärsyttävältä.<br />
<br />
Ennakkotietojen perusteella olin valmis luokittelemaan <i>Veljen vaimon</i> kevyeksi hötöksi, mutta ei se ihan sitäkään ole. Itse voisin pistää kirjan jonnekin draaman ja romantiikan välimaastoon.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-14195334421959732682011-01-18T11:51:00.000+02:002011-01-18T11:51:00.549+02:00John Ajvide Lindqvist : Kuinka kuolleita käsitellään<b>Mitä:</b> Tukholman vallannut helleaalto saa erikoisen päätöksen. Kuumuus keskittyy kaupungin ylle sähkökentäksi eikä pelastusta pilvien muodossa ole näkyvissä. Ja sitten tapahtuu jotain. Mikä saa kuolleet heräämään. Kaupungin ruumishuone muuttuu yhtäkkiä kaaoksen keskipisteeksi kun hautaamista odottaneet kalmot päättävät lähteä liikkeelle. Tapahtumia tarkastellaan kolmesta eri pisteestä. On lapsenlapsensa vastikään menettänyt Gustav Mahler, stand up -koomikko David sekä isoäitinsä kanssa omalaatuisia kykyjä hallitseva Flora. Jokaisella on jokin kytkös kuolleisiin ja kaikki yrittävät selvitä kaaoksen keskellä omalla tavallaan, samalla kun ruotsalainen yhteiskunta yrittää löytää paikan äkkilähdön takaisin elämään ottaneille jäsenilleen.<br />
<br />
<b>Sitaatti:</b> <i>Kuolleet eivät olleet väkivaltaisia. Mutta he ponnistelivat, halusivat pois. Uurteisia kasvoja, suhteettomia vartaloita. Mummoja huitovine linnunsormineen, ukkoja jotka heiluttivat nyrkkejään tyhjää ilmaa kohti. Ja ruumiita kiskottiin ja laahattiin, samalla käsivarret kiedottiin niiden ympärille ja niistä pidettiin kiinni.</i> (Kuinka kuolleita käsitellään, s. 65)<br />
<br />
<b>Kommentti: </b><i>Kuinka kuolleita käsitellään</i> on lähinnä surullinen kirja. Se on kertomus siitä, kuinka ihmiset yrittävät pitää kynsin hampain kiinni siitä häviävän pienestä elämänliekistä, joka heillä on. Jopa sittenkin, kun he ovat kerran kuolleet ja päässeet takaisin. Lindqvistin henkiinheränneet, kuten heitä kirjassa kutsutaan, ovat traagisia, sympaattisia hahmoja. Kotiinsa haluavia epäihmisraatoja, jotka eivät halua hyväksyä kuolleensa. Elävät ihmiset puolestaan haluavat takertua näihin takaisin palanneisiin niin, että ovat valmiita melko helpostikin hyväksymään mahdottoman mahdolliseksi.<br />
<br />
Lindqvistin kieli on sujuvaa ja sellaista, että eteenpäin on vain mentävä. Neljäsataa sivua solahtaa silmien ohi lähes huomaamatta. Erityisesti pidän siitä, miten "realistisesti" hän kuvaa henkiinheränneitä. Se, mikä pystytään selittämään, selitetään tieteellisesti ja se, mitä ei selittää osata, kuitataan rehellisellä kommentilla "<i>emme tiedä kuinka tämä on mahdollista</i>". Lopulta kaikki on kiinni siitä, mihin lukija itse uskoo.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-9876082177252926262011-01-15T14:54:00.048+02:002011-01-15T14:54:00.265+02:00Yrsa Sigurdardóttir : Joka toiselle kuoppaa kaivaa<b>Mitä:</b> <i>Joka toiselle kuoppaa kaivaa alkaa</i> kylmäverisen julmasti. Pieni tyttö teljetään hyisenä talviyönä maakellariin odottamaan äitiä. Joka ei enää tässä elämässä saavu tyttöä pelastamaan. Vuosikymmeniä myöhemmin new age -henkisessä kylpylähotellissa tapahtuu murha. Asianajaja Thóra Gudmundsdóttir päätyy selvittämään tapahtumia, sillä hänen vanha asiakkaansa sattuu olemaan hotellin omistaja. Vanhaan maataloon rakennetusta hotellista paljastuu pikkuhiljaa synkkiä perhesalaisuuksia, jotka lopulta kiertyvät vuosikymmeniä vanhoihin tapahtumiin.<br />
<br />
<b>Kommentti:</b> Sigurdardóttirin toinen kirja on yhtä mukaansatempaava kuin esikoinen <i>Kolmas merkki</i>. Vaikka aihe on synkkä ja hipoo kummitustarinoita, säilyy kirjassa tietty keveys. Kenties se johtuu päähenkilö Thóran järkevästä hahmosta, joka suhtautuu elämään terveen humoristisesti. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee tietysti tapahtumapaikka Islanti, joka ainakin minulle on täysin vieras miljöö. Hankaluutena on siten myös islantilaisten nimien lukeminen ja mielessäni äännänkin ne varmasti aivan väärin.<br />
<br />
Jännityskirjojen ystävälle rohkenen suositella tätkin teosta. Tarina soljuu eteenpäin sujuvasti ja pitää otteessaan. Muutamissa kohdin vaarana olisi lipsahtaa liiaksi päähenkilön henkilökohtaisen elämän tutkailun puolelle, mutta lopulta paketti pysyy hyvin kasassa. Kirjassa keskitytään olennaiseen mutta samalla Thórasta muotoutuu uskottava hahmo.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-84520219170206006332011-01-13T14:52:00.000+02:002011-01-13T14:52:51.806+02:00Susan Fletcher : Irlantilainen tyttö<b>Mitä:</b> Evangeline Green odottaa esikoislastaan ja muistelee omaa lapsuuttaan. Siihen tuli äkkikäänne kun hänen äitinsä Bronwen kuoli Evien ollessa seitsemän. Samalla Birminghamin kaupungin kadut vaihtuivat walesilaisen pikkukylän mutaisiksi teiksi ja kodiksi tuli isovanhempien tuulinen talo vuoren rinteellä. Ensimmäisen vuoden aikana Walesissa Evie oppii paljon rakkaudesta ja perheensä historiasta. Äidin salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa, samoin menneisyyden tahrat, jotka edelleen painavat Evien mieltä.<br />
<br />
<b>Kommentti:</b> Evien tarinaa on vaikea kuvailla, koska se etenee rönsyillen. Välillä ollaan Walesissa, välillä Birminghamissa, välillä nykyhetkessä ja toisinaan äidin nuoruudessa. Maagisella tavalla tarina kuitenkin kuroutuu kasaan loppua kohti. Tapa, jolla Fletcher kirjoittaa, on koukuttava. Kieli on samalla sekä runollisen kaunista että realistisen kovaa. Kahdeksanvuotiaan Evien pystyy näkemään ja kuulemaan ja ihmeellisellä tavalla Fletcher on onnistunut ujuttautumaan pikkutytön nahkoihin.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-78182229215816149122010-11-01T09:59:00.004+02:002010-11-01T10:23:17.772+02:00Stephen King : Auringonlaskun jälkeen<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> <span style="font-style: italic;">"Kauhun mestarin vaikuttava paluu lyhyiden kertomusten pariin!"</span> Näin hehkuttaa kirjan takakansi eikä kerrankaan liioittele. <span style="font-style: italic;">Willassa</span> joukko junamatkustajia on jäänyt jumiin jonkun perähikiän asemalle onnettomuuden jälkeen. <span style="font-style: italic;">Piparkakkutytössä </span>Emily ryhtyy juoksemaan eikä voi lopettaa. <span style="font-style: italic;">Heidän jättämänsä tavarat</span> kertoo miehestä, jonka luo alkaa ilmestyä kuolleiden ihmisten omaisuutta. Näissä ja kaikissa muissakin lähtökohta on hyvin tavallinen ja arkinen, mutta jossain kohdassa kaikki muuttuu. Tulee pieni vire, joka vie tarinaa oudompaan ja oudompaan suuntaan.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Sitaatti: </span><span style="font-style: italic;">"Ajatus saa elämän tuntumaan laihalta ja jotenkin typerältä. Hän ei voi olla ajattelematta, että tämänkö takia he taistelivat, kasvattivat ja naittivat kolme tytärtään, pääsivät yli väistämättömästä keski-iän syrjähypystä, tämänkö takia he raatoivat, tätäkö he joskus (myönnettäköön) havittelivat. Jos tämä on kohta, johon tullaan kun päästään pois pimeästä, taajasta metsästä, Janet tuumii, tämä... pysäköintialue... miksi kukaan ryhtyy hommaan?"</span> (Auringonlaskun jälkeen, s. 100)<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Minä en pitäisi tätä kirjaa kauhuna. On totta, että joissakin novelleissa veri tirskuu ja pulssi kohoaa, mutta kokonaisuudessaan Auringonlaskun jälkeen ei ole pelottava kirja. Se on outo ja kummallinen, mutta tavallaan myös hyvin realistinen. Muutamissa novelleissa on selkeitä vaikutteita vuoden 2001 tapahtumista, mutta se lienee väistämätöntä, vaikkakin melko puuduttavaa. Silti tapa, jolla King vie kutakin tarinaa eteenpäin, on mukaansatempaava. Vaikka haluaisikin kääntyä takaisin, se ei ole mahdollista. Jalat vievät eteenpäin ja silmät hapuilevat seuraavalle riville. Parasta Kingiä aikoihin, jos minulta kysytään.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-21109694889029178102010-11-01T09:50:00.004+02:002010-11-01T10:22:58.134+02:00Virpi Hämeen-Anttila : Alastonkuvia<span style="font-weight: bold;">Mitä: </span>Nuori taidehistorian opiskelija Anna harhailee gradunsa ja epätyydyttävän parisuhteen välimaastossa. Gradu ei oikein jaksa innostaa, mutta sitten hän löytää uuden tutkimattoman aiheen suomalaisesta taidekentästä: taiteilija Aleksi Merikosken, jonka alastonkuvat kuohuttivat aikoinaan maan taidepiirejä. Siitä alkaa tutkimusmatka, jonka aikana Anna löytää itsensä ja todellisen rakkauden.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Harvoin on mikään kirja koskettanut tällä tavoin. Rakastumisen ja hullaantumisen kuvaukset ovat aivan omaa luokkaansa ja taidemaailman kuvaus mieletöntä. Kirjaa oli miltei mahdoton laskea käsistään. Kirjan viimeisessä osassa tuli tosin pieni notkahdus ja loppu tuntuu hiukan väkisin väännetyltä. Ei se silti kokonaisuuteen juuri vaikuta. Jos kuvataiteet yhtään kiinnostavat, on Alastonkuvia ihan ehdottoman pakko lukea. Muussa tapauksessa saattaa teksti paikoitellen tuntua vaikealta, mutta jos uskoo sen ylitse pääsevänsä, niin kimppuun vaan.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-24450782701461566812010-05-31T20:06:00.004+03:002010-11-01T10:22:42.578+02:00Elina Hirvonen : Että hän muistaisi saman<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> Kirja kertoo yhdestä päivästä, lyhyestä hetkestä helsinkiläisen Annan elämässä. Noin päällisin puolin. Pohjimmiltaan se on kertomus kahden sukupolven traumoista niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. On Anna ja hänen veljensä Joona, joka joutuu mielisairaalaan. Ovat heidän vanhempansa, joilla molemmilla on omat sortuneet unelmansa. On amerikkalainen Ian, joka edelleen kärsii Vietnamin sodassa henkisesti sairastuneesta isästään. Kaikki nämä tarinat kietoutuvat yhteen yhden päivän aikana kahvilan pöydän ääressä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Sitaatti:</span><span style="font-style: italic;"> "En ollut koskaan osannut kuvitella sitä. Rakkautta, joka tuntui niin ehdottomalta, että voin sen turvin olla itkuinen ja sekava, ja silti joku piti minusta kiinni ja halusi, että heräisin seuraavana aamuna hänen vierestää."</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Elina Hirvosen teksti on sujuvaa luettavaa. Se soljuu kepeästi eteenpäin vaikeidenkin aiheiden yli ja pudottelee esiin totuuden murusia sieltä täältä. Välillä vaikeuksien määrä tuntuu tukahduttavalta ja miltei liioitellulta, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Itse luin kirjan melkolailla yhteen otteeseen ja jotenkin se tuntuu sitä vaativan pysyäkseen kasassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vaikuttava ja koskettava pieni kirja.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-66994982574669551962010-05-25T11:06:00.008+03:002010-11-01T10:22:08.602+02:00Chelsea Cain : Suoraan sydämeen<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> <span style="font-style: italic;">Suoraan sydämeen</span> on jatkoa <span style="font-style: italic;">Sydänverellä</span>-kirjaan. Archie Sheridan on palannut entisen vaimonsa ja lastensa luo ja yrittää vihdoinkin normaalia elämää. Toimittaja Susan Ward jatkaa Sydänverellä-kirjassa kesken jääneen paljastusjutun kirjoittamista paikallisesta poliitikosta, mutta juttu saa yllättäviä käänteitä. Muutama tunnistamaton ruumis löytyy jälleen ja jollain tavalla asiat tuntuvat liittyvän toisiinsa. Sekä tietenkin sarjamurhaaja Gretchen Lowelliin, joka edelleen vankilan muurien takaakin pitää Archieta otteessaan ja kirjan loppua kohden heidän suhteensa saa entistä sairaampia piirteitä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Kirjasta kertonee jotain se, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Sitä oli mahdoton laskea käsistään, sillä Archien lisäksi Gretchen saa lukijan samalla perverssillä tavalla pauloihinsa. Gretchen on kuin auto-onnettomuus moottoritiellä. Katsominen kuvottaa ja tekee pahaa, mutta silti niin vain on tehtävä. Samoin kuvottaa ja kummastuttaa Gretchenin ja Archien sairas suhde. Sitä on liki mahdoton ymmärtää, joten ehkä siitä siksi haluaa tietää enemmän. Että jossain vaiheessa ymmärtäisi.<br /><br /><del>Tällä hetkellä suurin ongelmani onkin, että sarjan kolmatta osaa ei ole vielä suomennettu. Englanniksi sen saisi, joten ehkä joudun siihen tyytymään. Koska odottaminenhan ei ole vaihtoehto...:</del><br /><br />Kirjaa ei siis saa pokkarina suomeksi vielä. Eikä kovakantisenakaan ainakaan meidän kirjastosta. Joten englanniksi mennään.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-3063894663516752482010-05-23T22:40:00.007+03:002010-11-01T10:21:51.781+02:00Chelsea Cain : Sydänverellä<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> <span style="font-style: italic;">"Hyytävän tehokas sarjamurhatrilleri. Yhtä vavisuttava kuin Uhrilampaat."</span> Näin kertoo takakansi, eikä tällä kertaa edes mennä liioittelun puolelle. Verta ja sisäelimiä nimittäin riittää ihan omiksi tarpeiksi. Homman nimi on kuitenkin se, että etsivä Archie Sheridan palaa töihin kahden vuoden tauon jälkeen. Hän on ollut sairaslomalla jouduttuaan uskomattoman julman ja yhtä uskomattoman kauniin sarjamurhaajan Gretchen Lowellin kynsiin kymmeneksi päiväksi. Noiden päivien seuraukset ovat edelleen nähtävissä ja vain vaivoin Archie saa pidettyä itsensä kasassa tutkiessaan uutta sarjamurha-aaltoa. Mukana menossa on myös nuori toimittaja Susan Ward, joka tekee Archiesta artikkelisarjaa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Lainaus:</span><span style="font-style: italic;"> "Hän tietää että Gretchen koskettaa hänen rannettaan viidentoista sekunnin ajan, ja se on ainoa mitä hän odottaa. Naisen kosketuksessa on jotain, joka lohduttaa hänet täysin. Hän nauttii noista viidestätoista sekunnista, painaa muistiinsa Gretchenin ihon tunnun omaansa vasten, niin että voi kuvitella Gretchenin sormet siihen, kun tämä ottaa kätensä pois."</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> <span style="font-style: italic;">Sydänverellä </span>oli kuin minulle tehty. Bongasin kirjan Sokokselta liukuportaissa pönöttäessäni ja jokin siinä veti heti puoleensa, vaikka en ollut kirjasta, saati kirjailijasta koskaan kuullutkaan. Henkisessä pirstaleisuudessaan Archie Sheridan on kiehtova hahmo, samoin Gretchen, jonka julmuus roikkuu jo epätodellisuuden rajalla. Heidän suhteensa sairaalloisuudessa on jotain, öh, sairaalloisen kiinnostavaa.<br /><br />Ja kyllähän nyt jo pelkästään nainen sarjamurhaajana riittää herättämään kiinnostuksen kirjaa kohtaan, ei se kuitenkaan ole ihan täysin puhkikaluttu aihe, ainakaan minun mielestäni. Eli jos dekkarit kiinnostavat ja vatsa kestää rankempaa silpomista, niin tästä vähän iltalukemista...Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-61304485672109338792010-05-18T21:50:00.004+03:002010-11-01T10:21:26.702+02:00Elina Tiilikka : Punainen mekko<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> Kevään kohukirjan juonesta tarvitsee tuskin kauheasti sanoa. Mutta sanotaan nyt jotain. Noora päätyy myymään itseään, koska ei oikein viihdy töissä eikä tiedä mitä haluaisi elämällään tehdä. Miehiä tulee ja menee, tai no lähinnä tulee, koska panemisestahan tässä on kyse. On elämäntuskaa ja angstista äitisuhdetta. Blaa blaa blaa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti: </span>Harvoin on minkään kirjan päähenkilö ollut yhtä vastenmielinen. Noora on yksinkertaisesti laiska, saamaton, tyhmä ja hemmoteltu kakara. Ja kirja itsessään sitten? Onhan siinä ah niin rohkeaa ja <span style="font-style: italic;">ainutlaatuista kuvausta prostituoidun työstä ahtaassa suomalaiskaupungissa,</span> kuten takakansi sanoo. Ja perustuuhan se omakohtaisiin kokemuksiin.<br /><br />Noh. Tältä lukemalta heittäisin, että omakohtaisuus perustuu siihen, että kirjoittajalla on kenties ollut hiukan tavallista vilkkaampi seksielämä. Epäkohdat, suoranaiset tyhmyydet, sossun luukulla käymisessä ja HIV-testin teossa eivät jaksa vakuuttaa. Että ei juurikaan kannata vaivautua.<br /><br />Itseäni kaduttaa lähinnä se, etten lukenut kirjaa ennen kuin annoin sen Viiulle synttärilahjaksi. Olisin ehtinyt vaihtaa sen johonkin järkevämpään...Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-11594129892154945462010-04-27T10:29:00.004+03:002010-05-18T22:04:37.360+03:00Maeve Binchy: Sydämen asia<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> Useamman (kaikki?) Binchyn lukeneena tämä kirja ei ollut mitenkään yllättävä. Verrattuna aiempiin, tämä teos toimii tavallaan kokoavana teoksena, vaikkakin se sisältää kokonaan oman, uuden tarinansa. Aiempien teosten henkilöt vain sattuvat esiintymään teoksessa sivuosissa.<br /><br />Sydämen asia-teoksessa päätarina kertoo yhdestä vuodesta sydänasemalla ja sen värikkääästä henkilökunnasta. On aseman johtaja Clara, sydänlääkäri Declan, sairaanhoitajat Fiona ja Barbara, ravitsemusterapeutti Lavender, kuntoutusohjaaja Johnny, vartija Tim, kanslisti Hilary ja monitoimiapulainen Ania. Ja kaikkien perheet ja kaverit ja sydänaseman asiakkaat ja heidän sukulaisensa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Onhan sydämen asia hieman sekava, henkilöitä kun on kovin paljon. Uskoisin, että aiempiin teoksiin perehtymättömät lukijat eivät ihan täysin aina pysy selvillä siitä, missä mennään ja kuka olikaan kuka. Binchy kuitenkin kirjoittaa helposti luettavaa tekstiä joten lukukokemus on miellyttävä (ja koukuttavakin)<br /><br />Minä jäin aikanaan Binchy-koukkuun kirjailijan Irlanti-kuvauksien vuoksi. Uusimmissa teoksissa kuvaukset ovat tosin jääneet ihmissuhdejuonien varjoon, ikävä kyllä. Kyllä näitä silti ihan mielellään lukee.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-64265211177584537292010-04-22T10:39:00.007+03:002010-11-01T10:21:02.733+02:00Laura Lähteenmäki : Kaaso<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmvJsEEbaPu_95pGQ4EkU9vUzMX4D2n9rEdqCtoLdo__RBJ5dqnbRaBHliF4XPUqBrUDe1hSlXHSfaQPUSu_OV7-UsXfwRgiotrEjSt08jov4PCWLC3j1TZxSzKFIDLAnxCwJ9I0SbRqcV/s1600/Kaaso.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 259px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmvJsEEbaPu_95pGQ4EkU9vUzMX4D2n9rEdqCtoLdo__RBJ5dqnbRaBHliF4XPUqBrUDe1hSlXHSfaQPUSu_OV7-UsXfwRgiotrEjSt08jov4PCWLC3j1TZxSzKFIDLAnxCwJ9I0SbRqcV/s320/Kaaso.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5474556297883268146" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> Ilona on saman kesän aikana kaasona kolmissa häissä. On täydellinen pikkusisko Marikki, viimeisillään raskaana oleva Raisa ja piinkova bisnesmisu Janita. Yhteistä morsmaikuille on se, että jokainen haluaa prinsessapäivästään täydellisen ja kaason tehtävä on se heille toteuttaa. Homma menee kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa, kun kaaso sattuu olemaan pennitön kahta duunia painava pätkätyöläinen. Vähemmästäkin pinna napsahtaa jossain vaiheessa poikki.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Lainaus:</span> "<span style="font-style: italic;">Ilona ei voisi olla miehen kanssa, joka sylkäisee viinilasiin. Hänen kanssaan pitää juoda paljon viiniä, monta pulloa, ja valvoa läpi yön!</span>"<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Tykkäsin kuin hullu puurosta! Kaasoteema puraisi itseeni, joten kirja oli pakko lainata. Takakannen perusteella voisi kuitenkin odottaa höttöistä chicklittiä, mitä Kaaso ei kuitenkaan ole. Hiukan surumielinen kerronta tempaisee mukaansa ja saa eläytymään Ilonan kasvavaan ahdistukseen. Hiukan perinteistä maailmankuvaahan <span style="font-size:85%;">(mies ja lapset takaavat ikuisen autuuden)</span> kirja tarjoaa, mutta toisaalta morsiamista ja nykyajan häähelvetistä tehdyt havainnot ovat niin ihanan osuvia ja piikikkäitä, ettei siihen juuri kiinnitä huomiota.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7696288060382183223.post-5394330045347078632010-04-14T17:24:00.005+03:002010-11-01T10:20:42.209+02:00Anna Jansson : Pääkallovaras<span style="font-weight: bold;">Mitä:</span> Pikkupoika katoaa ja avioerostaan toipuva rikostarkastaja Maria Wern ryhtyy selvittämään tapausta. Katseet kohdistuvat pojan ylisuojelevaan äitiin ja välillä setvitään Marian mieskiemuroita. Lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat ihmettelyn alla eri tahoilla.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kommentti:</span> Voi veljet, että oli pitkäveteinen kirja! Hetkeksikään ei tempaissut mukaansa ja oli oikeaa tuskaa saada se luettua. Lopulta kyllä onnistuin, mutta koville se otti. Periaatteessa kirjassa ei ollut mitään vikaa, aihepiiri ei ehkä minua vain koskettanut.Kirsikkahttp://www.blogger.com/profile/14942125153088569320noreply@blogger.com0