Mitä: "Hyytävän tehokas sarjamurhatrilleri. Yhtä vavisuttava kuin Uhrilampaat." Näin kertoo takakansi, eikä tällä kertaa edes mennä liioittelun puolelle. Verta ja sisäelimiä nimittäin riittää ihan omiksi tarpeiksi. Homman nimi on kuitenkin se, että etsivä Archie Sheridan palaa töihin kahden vuoden tauon jälkeen. Hän on ollut sairaslomalla jouduttuaan uskomattoman julman ja yhtä uskomattoman kauniin sarjamurhaajan Gretchen Lowellin kynsiin kymmeneksi päiväksi. Noiden päivien seuraukset ovat edelleen nähtävissä ja vain vaivoin Archie saa pidettyä itsensä kasassa tutkiessaan uutta sarjamurha-aaltoa. Mukana menossa on myös nuori toimittaja Susan Ward, joka tekee Archiesta artikkelisarjaa.
Lainaus: "Hän tietää että Gretchen koskettaa hänen rannettaan viidentoista sekunnin ajan, ja se on ainoa mitä hän odottaa. Naisen kosketuksessa on jotain, joka lohduttaa hänet täysin. Hän nauttii noista viidestätoista sekunnista, painaa muistiinsa Gretchenin ihon tunnun omaansa vasten, niin että voi kuvitella Gretchenin sormet siihen, kun tämä ottaa kätensä pois."
Kommentti: Sydänverellä oli kuin minulle tehty. Bongasin kirjan Sokokselta liukuportaissa pönöttäessäni ja jokin siinä veti heti puoleensa, vaikka en ollut kirjasta, saati kirjailijasta koskaan kuullutkaan. Henkisessä pirstaleisuudessaan Archie Sheridan on kiehtova hahmo, samoin Gretchen, jonka julmuus roikkuu jo epätodellisuuden rajalla. Heidän suhteensa sairaalloisuudessa on jotain, öh, sairaalloisen kiinnostavaa.
Ja kyllähän nyt jo pelkästään nainen sarjamurhaajana riittää herättämään kiinnostuksen kirjaa kohtaan, ei se kuitenkaan ole ihan täysin puhkikaluttu aihe, ainakaan minun mielestäni. Eli jos dekkarit kiinnostavat ja vatsa kestää rankempaa silpomista, niin tästä vähän iltalukemista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti