Elina Hirvonen : Että hän muistaisi saman

Mitä: Kirja kertoo yhdestä päivästä, lyhyestä hetkestä helsinkiläisen Annan elämässä. Noin päällisin puolin. Pohjimmiltaan se on kertomus kahden sukupolven traumoista niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. On Anna ja hänen veljensä Joona, joka joutuu mielisairaalaan. Ovat heidän vanhempansa, joilla molemmilla on omat sortuneet unelmansa. On amerikkalainen Ian, joka edelleen kärsii Vietnamin sodassa henkisesti sairastuneesta isästään. Kaikki nämä tarinat kietoutuvat yhteen yhden päivän aikana kahvilan pöydän ääressä.

Sitaatti: "En ollut koskaan osannut kuvitella sitä. Rakkautta, joka tuntui niin ehdottomalta, että voin sen turvin olla itkuinen ja sekava, ja silti joku piti minusta kiinni ja halusi, että heräisin seuraavana aamuna hänen vierestää."

Kommentti: Elina Hirvosen teksti on sujuvaa luettavaa. Se soljuu kepeästi eteenpäin vaikeidenkin aiheiden yli ja pudottelee esiin totuuden murusia sieltä täältä. Välillä vaikeuksien määrä tuntuu tukahduttavalta ja miltei liioitellulta, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Itse luin kirjan melkolailla yhteen otteeseen ja jotenkin se tuntuu sitä vaativan pysyäkseen kasassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vaikuttava ja koskettava pieni kirja.

Chelsea Cain : Suoraan sydämeen

Mitä: Suoraan sydämeen on jatkoa Sydänverellä-kirjaan. Archie Sheridan on palannut entisen vaimonsa ja lastensa luo ja yrittää vihdoinkin normaalia elämää. Toimittaja Susan Ward jatkaa Sydänverellä-kirjassa kesken jääneen paljastusjutun kirjoittamista paikallisesta poliitikosta, mutta juttu saa yllättäviä käänteitä. Muutama tunnistamaton ruumis löytyy jälleen ja jollain tavalla asiat tuntuvat liittyvän toisiinsa. Sekä tietenkin sarjamurhaaja Gretchen Lowelliin, joka edelleen vankilan muurien takaakin pitää Archieta otteessaan ja kirjan loppua kohden heidän suhteensa saa entistä sairaampia piirteitä.

Kommentti: Kirjasta kertonee jotain se, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Sitä oli mahdoton laskea käsistään, sillä Archien lisäksi Gretchen saa lukijan samalla perverssillä tavalla pauloihinsa. Gretchen on kuin auto-onnettomuus moottoritiellä. Katsominen kuvottaa ja tekee pahaa, mutta silti niin vain on tehtävä. Samoin kuvottaa ja kummastuttaa Gretchenin ja Archien sairas suhde. Sitä on liki mahdoton ymmärtää, joten ehkä siitä siksi haluaa tietää enemmän. Että jossain vaiheessa ymmärtäisi.

Tällä hetkellä suurin ongelmani onkin, että sarjan kolmatta osaa ei ole vielä suomennettu. Englanniksi sen saisi, joten ehkä joudun siihen tyytymään. Koska odottaminenhan ei ole vaihtoehto...:

Kirjaa ei siis saa pokkarina suomeksi vielä. Eikä kovakantisenakaan ainakaan meidän kirjastosta. Joten englanniksi mennään.

Chelsea Cain : Sydänverellä

Mitä: "Hyytävän tehokas sarjamurhatrilleri. Yhtä vavisuttava kuin Uhrilampaat." Näin kertoo takakansi, eikä tällä kertaa edes mennä liioittelun puolelle. Verta ja sisäelimiä nimittäin riittää ihan omiksi tarpeiksi. Homman nimi on kuitenkin se, että etsivä Archie Sheridan palaa töihin kahden vuoden tauon jälkeen. Hän on ollut sairaslomalla jouduttuaan uskomattoman julman ja yhtä uskomattoman kauniin sarjamurhaajan Gretchen Lowellin kynsiin kymmeneksi päiväksi. Noiden päivien seuraukset ovat edelleen nähtävissä ja vain vaivoin Archie saa pidettyä itsensä kasassa tutkiessaan uutta sarjamurha-aaltoa. Mukana menossa on myös nuori toimittaja Susan Ward, joka tekee Archiesta artikkelisarjaa.

Lainaus: "Hän tietää että Gretchen koskettaa hänen rannettaan viidentoista sekunnin ajan, ja se on ainoa mitä hän odottaa. Naisen kosketuksessa on jotain, joka lohduttaa hänet täysin. Hän nauttii noista viidestätoista sekunnista, painaa muistiinsa Gretchenin ihon tunnun omaansa vasten, niin että voi kuvitella Gretchenin sormet siihen, kun tämä ottaa kätensä pois."

Kommentti: Sydänverellä oli kuin minulle tehty. Bongasin kirjan Sokokselta liukuportaissa pönöttäessäni ja jokin siinä veti heti puoleensa, vaikka en ollut kirjasta, saati kirjailijasta koskaan kuullutkaan. Henkisessä pirstaleisuudessaan Archie Sheridan on kiehtova hahmo, samoin Gretchen, jonka julmuus roikkuu jo epätodellisuuden rajalla. Heidän suhteensa sairaalloisuudessa on jotain, öh, sairaalloisen kiinnostavaa.

Ja kyllähän nyt jo pelkästään nainen sarjamurhaajana riittää herättämään kiinnostuksen kirjaa kohtaan, ei se kuitenkaan ole ihan täysin puhkikaluttu aihe, ainakaan minun mielestäni. Eli jos dekkarit kiinnostavat ja vatsa kestää rankempaa silpomista, niin tästä vähän iltalukemista...

Elina Tiilikka : Punainen mekko

Mitä: Kevään kohukirjan juonesta tarvitsee tuskin kauheasti sanoa. Mutta sanotaan nyt jotain. Noora päätyy myymään itseään, koska ei oikein viihdy töissä eikä tiedä mitä haluaisi elämällään tehdä. Miehiä tulee ja menee, tai no lähinnä tulee, koska panemisestahan tässä on kyse. On elämäntuskaa ja angstista äitisuhdetta. Blaa blaa blaa.

Kommentti: Harvoin on minkään kirjan päähenkilö ollut yhtä vastenmielinen. Noora on yksinkertaisesti laiska, saamaton, tyhmä ja hemmoteltu kakara. Ja kirja itsessään sitten? Onhan siinä ah niin rohkeaa ja ainutlaatuista kuvausta prostituoidun työstä ahtaassa suomalaiskaupungissa, kuten takakansi sanoo. Ja perustuuhan se omakohtaisiin kokemuksiin.

Noh. Tältä lukemalta heittäisin, että omakohtaisuus perustuu siihen, että kirjoittajalla on kenties ollut hiukan tavallista vilkkaampi seksielämä. Epäkohdat, suoranaiset tyhmyydet, sossun luukulla käymisessä ja HIV-testin teossa eivät jaksa vakuuttaa. Että ei juurikaan kannata vaivautua.

Itseäni kaduttaa lähinnä se, etten lukenut kirjaa ennen kuin annoin sen Viiulle synttärilahjaksi. Olisin ehtinyt vaihtaa sen johonkin järkevämpään...