Virpi Hämeen-Anttila : Muistan sinut Amanda

Mitä: Markus Valo saa yllättäen tietää, ettei hänen isänsä olekaan kuollut, saati sitten sellainen kiiltävähaarniskainen sankari, jona hän on tätä tottunut pitämään. Tiedosta alkaa Markuksen tutkimusmatka vanhempiensa taistolaiseen historiaan ja mysteeriin, joka kietoo isän katoamisen.

Noora Sinisalo puolestaan tekee väitöskirjaa romanttisen rakkauden synnystä samalla kun yrittää selvittää suhdettaaan naimisissa olevaan mieheen. Lopulta parhaaksi pakoreitiksi muodostuu matka keväiseen Eurooppaan. Rooman rautatieasemalla Nooran ja Markuksen tiet risteävät ja totuus alkaa pikkuhiljaa kaivautua esiin.

Kommentti: Muistan sinut Amanda on toinen lukemani Hämeen-Anttilan kirja, mutta tuskin suhteemme tähän jää. Erityisesti pidän kirjan hahmoista, jotka ovat uskottavia ja luontevia, vaikkakin akateemisuudessaan hiukan kaukana minusta itsestäni. Tässä tarinassa Noora on se, joka jää hiukan ontoksi rakkaussuhteineen, mutta Markus puolestaan koskettaa isänkaipuussaan ja kasvaessaan ihmisenä. Jännittävin henkilö kirjassa taitaa olla itsekkyydessään ja itsekeskeisyydessään hurmaava taiteilija Kati.

Paikoitellen kirja on aavistuksen raskas 1970-luvun poliittisesti aktiivisia vuosia kuvaillessaan ja Nooran kertoessa omasta tutkimuksestaan. Etenkin, kun molemmat aiheet ovat minulle ennestään melko vieraita. Kieli on kuitenkin niin sujuvaa, että se kuljettaa helposti vaikeidenkin aiheiden yli.

John Ajvide Lindqvist : Ystävät hämärän jälkeen

Mitä: Oskar on kaksitoistavuotias, hiukan pullukka ja yksinäinen poika, jota muut kiusaavat koulussa. Kotona odottaa ylihuolehtiva äiti, jolle Oskar keksii tekosyitä palatessaan koulusta mustelmaisena. Apeaan elämään tuo yllättäen valoa naapurintyttö Eli, johon Oskar tutustuu illan pimeydessä kerrostalon pihalla. Pian hän alkaa kuitenkin huomata Elissä outoja piirteitä ja mahdoton ajatus alkaa hahmottua Oskarin mielessä. Entäpä jos Eli onkin jotain muuta kuin ihminen...?

Kommentti: Oi kuinka minä odotinkaan tätä kirjaa! Olisin ostanut sen jo aikoja sitten, mutta painos oli loppuunmyyty. Lopulta sain kirjan kirjastosta käsiini ja autuus koitti. Paitsi ettei koittanutkaan. Olen lukenut Lindqvistin Ihmissataman (joka oli mielestäni aivan uskomattoman hyvä!) sekä Kuinka kuolleita käsitellään ja oletin, että Ystävät hämärän jälkeen on samanlainen herkku. Vaan eipä sitten ollutkaan. Tai ehkäpä odotukseni vain olivat liian korkealla.

Ei kirjassa varsinaisesti ole mitään vikaa. Aihe on loistava, toteutuskin oikein hyvä. Paikoitellen tuntuu kuitenkin, että teksti junnaa liikaa paikoillaan. Ja johonkin sellaiseen kohtaan se lukeminen sitten tyssäsikin. En päässyt parin kuukauden yrityksestä huolimatta koskaan loppuun.

Danuta Reah : Tummat vedet

Mitä: Eliza Eliot on intendenttinä pienessä taidegalleriassa, jonka ympärillä alkaa yllättäen kuohua. Vuosia sitten murhattiin hänen ystävänsä tytär, jonka ruumis löytyi gallerian lähellä virtaavasta joesta. Nyt samasta joesta löytyy toinenkin nuori nainen, jolla on yhteyksiä galleriaan. Murhatutkimusten ohessa Eliza valmistelee nimekkään Daniel Flynnin näyttelyä. Taideteosten groteski kuvamaailma tuntuu yllättäen liittyvän murhiin, etenkin kun ruumiita tulee vielä lisää.

Kommentti: Tummat vedet on aika takuuvarmaa englantilaista jännitystä. Tarina kulkee sujuvasti eteenpäin ja jännite pysyy yllä loppuun asti. Kirjassa on useita mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja etenkin murhatutkimuksiin osallistuvan poliisin Tina Barracloughin repaleiseen elämään haluaisi päästä kurkistamaan enemmänkin. Kaiken kaikkiaan oma työni taidegalleriassa tuntuu tämän kirjan jälkeen varsin tylsältä ja tapahtumaköyhältä...