31. maaliskuuta 2011

Virpi Hämeen-Anttila : Muistan sinut Amanda

Mitä: Markus Valo saa yllättäen tietää, ettei hänen isänsä olekaan kuollut, saati sitten sellainen kiiltävähaarniskainen sankari, jona hän on tätä tottunut pitämään. Tiedosta alkaa Markuksen tutkimusmatka vanhempiensa taistolaiseen historiaan ja mysteeriin, joka kietoo isän katoamisen.

Noora Sinisalo puolestaan tekee väitöskirjaa romanttisen rakkauden synnystä samalla kun yrittää selvittää suhdettaaan naimisissa olevaan mieheen. Lopulta parhaaksi pakoreitiksi muodostuu matka keväiseen Eurooppaan. Rooman rautatieasemalla Nooran ja Markuksen tiet risteävät ja totuus alkaa pikkuhiljaa kaivautua esiin.

Kommentti: Muistan sinut Amanda on toinen lukemani Hämeen-Anttilan kirja, mutta tuskin suhteemme tähän jää. Erityisesti pidän kirjan hahmoista, jotka ovat uskottavia ja luontevia, vaikkakin akateemisuudessaan hiukan kaukana minusta itsestäni. Tässä tarinassa Noora on se, joka jää hiukan ontoksi rakkaussuhteineen, mutta Markus puolestaan koskettaa isänkaipuussaan ja kasvaessaan ihmisenä. Jännittävin henkilö kirjassa taitaa olla itsekkyydessään ja itsekeskeisyydessään hurmaava taiteilija Kati.

Paikoitellen kirja on aavistuksen raskas 1970-luvun poliittisesti aktiivisia vuosia kuvaillessaan ja Nooran kertoessa omasta tutkimuksestaan. Etenkin, kun molemmat aiheet ovat minulle ennestään melko vieraita. Kieli on kuitenkin niin sujuvaa, että se kuljettaa helposti vaikeidenkin aiheiden yli.

Ei kommentteja: