18. tammikuuta 2011

John Ajvide Lindqvist : Kuinka kuolleita käsitellään

Mitä: Tukholman vallannut helleaalto saa erikoisen päätöksen. Kuumuus keskittyy kaupungin ylle sähkökentäksi eikä pelastusta pilvien muodossa ole näkyvissä. Ja sitten tapahtuu jotain. Mikä saa kuolleet heräämään. Kaupungin ruumishuone muuttuu yhtäkkiä kaaoksen keskipisteeksi kun hautaamista odottaneet kalmot päättävät lähteä liikkeelle. Tapahtumia tarkastellaan kolmesta eri pisteestä. On lapsenlapsensa vastikään menettänyt Gustav Mahler, stand up -koomikko David sekä isoäitinsä kanssa omalaatuisia kykyjä hallitseva Flora. Jokaisella on jokin kytkös kuolleisiin ja kaikki yrittävät selvitä kaaoksen keskellä omalla tavallaan, samalla kun ruotsalainen yhteiskunta yrittää löytää paikan äkkilähdön takaisin elämään ottaneille jäsenilleen.

Sitaatti: Kuolleet eivät olleet väkivaltaisia. Mutta he ponnistelivat, halusivat pois. Uurteisia kasvoja, suhteettomia vartaloita. Mummoja huitovine linnunsormineen, ukkoja jotka heiluttivat nyrkkejään tyhjää ilmaa kohti. Ja ruumiita kiskottiin ja laahattiin, samalla käsivarret kiedottiin niiden ympärille ja niistä pidettiin kiinni. (Kuinka kuolleita käsitellään, s. 65)

Kommentti: Kuinka kuolleita käsitellään on lähinnä surullinen kirja. Se on kertomus siitä, kuinka ihmiset yrittävät pitää kynsin hampain kiinni siitä häviävän pienestä elämänliekistä, joka heillä on. Jopa sittenkin, kun he ovat kerran kuolleet ja päässeet takaisin. Lindqvistin henkiinheränneet, kuten heitä kirjassa kutsutaan, ovat traagisia, sympaattisia hahmoja. Kotiinsa haluavia epäihmisraatoja, jotka eivät halua hyväksyä kuolleensa. Elävät ihmiset puolestaan haluavat takertua näihin takaisin palanneisiin niin, että ovat valmiita melko helpostikin hyväksymään mahdottoman mahdolliseksi.

Lindqvistin kieli on sujuvaa ja sellaista, että eteenpäin on vain mentävä. Neljäsataa sivua solahtaa silmien ohi lähes huomaamatta. Erityisesti pidän siitä, miten "realistisesti" hän kuvaa henkiinheränneitä. Se, mikä pystytään selittämään, selitetään tieteellisesti ja se, mitä ei selittää osata, kuitataan rehellisellä kommentilla "emme tiedä kuinka tämä on mahdollista". Lopulta kaikki on kiinni siitä, mihin lukija itse uskoo.

Ei kommentteja: