Mitä: Ameriikan reissulta nuoren Kristianin matkaan tarttuu kahdeksan vuotta vanhempi vaimo Marja, jonka ilmaantuminen pistää yhden jos toisenkin elämän sekaisin. Leskeksi jäänyt äiti Tuikku joutuu tottumaan vanhoilla päivillään yllätysminiän muuttoon saman katon alle. Hulttiopojan äkillinen vakiintuminen pistää myös kaksi vanhempaa veljeä miettimään omaa elämäänsä. Santtu tähtää entistä vahvemmin avioliittoon Heidin kanssa ja veljeksistä vanhin, Antti, alkaa myös kaivata naista rinnalleen.
Kommentti: Veljen vaimossa on henkilöitä enemmän kuin kymmenessä keskimääräisessä kirjassa yhteensä. Tällä paletilla Heinonen onnistuu kuitenkin selviytymään ihan kohtalaisesti. Hahmot ovat syviä ja koko lailla uskottavia. Kukin profiloituu omanlaisekseen eikä minulla ainakaan ollut ongelmia heitä toisistaan erottaa. Toisaalta taas hahmojen ja näiden historioiden runsaus on tavallaan myös kirjan kompastuskivi. Varsinainen tarina jää hiukan ohueksi kun keskitytään kertaamaan ihmiselämän mittaisia tarinoita vähän niinkuin siinä sivussa.
Eniten Veljen vaimossa kuitenkin häiritsee kirjan kieli. Etenkin alkupuolella. Sanajärjestykset ovat hetkittäin kummallisia ja mukana on sanoja, jotka tuntuvat turhilta tai mukaan kuulumattomilta. Niiden vuoksi lukeminen ajoittain tökkii, kun joutuu miettimään, että mitäs tässä nyt sanotaankaan. Ymmärryskatkosta eivät niinkään aiheuttaneet murreilmaisut tai vastaavat, vaan jotenkin vääriltä kuulostavat sanat väärissä paikoissa. Kiinnostavien henkilöhahmojen vuoksi kirjaa oli mukava lukea ja vauhtiin päästyä halusi tietää mitä heille seuraavaksi tapahtuu. Siksi paikoittainen kielellinen kankeus tuntui erittäin ärsyttävältä.
Ennakkotietojen perusteella olin valmis luokittelemaan Veljen vaimon kevyeksi hötöksi, mutta ei se ihan sitäkään ole. Itse voisin pistää kirjan jonnekin draaman ja romantiikan välimaastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti