Maeve Binchy: Sydämen asia

Mitä: Useamman (kaikki?) Binchyn lukeneena tämä kirja ei ollut mitenkään yllättävä. Verrattuna aiempiin, tämä teos toimii tavallaan kokoavana teoksena, vaikkakin se sisältää kokonaan oman, uuden tarinansa. Aiempien teosten henkilöt vain sattuvat esiintymään teoksessa sivuosissa.

Sydämen asia-teoksessa päätarina kertoo yhdestä vuodesta sydänasemalla ja sen värikkääästä henkilökunnasta. On aseman johtaja Clara, sydänlääkäri Declan, sairaanhoitajat Fiona ja Barbara, ravitsemusterapeutti Lavender, kuntoutusohjaaja Johnny, vartija Tim, kanslisti Hilary ja monitoimiapulainen Ania. Ja kaikkien perheet ja kaverit ja sydänaseman asiakkaat ja heidän sukulaisensa.

Kommentti: Onhan sydämen asia hieman sekava, henkilöitä kun on kovin paljon. Uskoisin, että aiempiin teoksiin perehtymättömät lukijat eivät ihan täysin aina pysy selvillä siitä, missä mennään ja kuka olikaan kuka. Binchy kuitenkin kirjoittaa helposti luettavaa tekstiä joten lukukokemus on miellyttävä (ja koukuttavakin)

Minä jäin aikanaan Binchy-koukkuun kirjailijan Irlanti-kuvauksien vuoksi. Uusimmissa teoksissa kuvaukset ovat tosin jääneet ihmissuhdejuonien varjoon, ikävä kyllä. Kyllä näitä silti ihan mielellään lukee.

Laura Lähteenmäki : Kaaso

Mitä: Ilona on saman kesän aikana kaasona kolmissa häissä. On täydellinen pikkusisko Marikki, viimeisillään raskaana oleva Raisa ja piinkova bisnesmisu Janita. Yhteistä morsmaikuille on se, että jokainen haluaa prinsessapäivästään täydellisen ja kaason tehtävä on se heille toteuttaa. Homma menee kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa, kun kaaso sattuu olemaan pennitön kahta duunia painava pätkätyöläinen. Vähemmästäkin pinna napsahtaa jossain vaiheessa poikki.

Lainaus: "Ilona ei voisi olla miehen kanssa, joka sylkäisee viinilasiin. Hänen kanssaan pitää juoda paljon viiniä, monta pulloa, ja valvoa läpi yön!"

Kommentti: Tykkäsin kuin hullu puurosta! Kaasoteema puraisi itseeni, joten kirja oli pakko lainata. Takakannen perusteella voisi kuitenkin odottaa höttöistä chicklittiä, mitä Kaaso ei kuitenkaan ole. Hiukan surumielinen kerronta tempaisee mukaansa ja saa eläytymään Ilonan kasvavaan ahdistukseen. Hiukan perinteistä maailmankuvaahan (mies ja lapset takaavat ikuisen autuuden) kirja tarjoaa, mutta toisaalta morsiamista ja nykyajan häähelvetistä tehdyt havainnot ovat niin ihanan osuvia ja piikikkäitä, ettei siihen juuri kiinnitä huomiota.

Anna Jansson : Pääkallovaras

Mitä: Pikkupoika katoaa ja avioerostaan toipuva rikostarkastaja Maria Wern ryhtyy selvittämään tapausta. Katseet kohdistuvat pojan ylisuojelevaan äitiin ja välillä setvitään Marian mieskiemuroita. Lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat ihmettelyn alla eri tahoilla.

Kommentti: Voi veljet, että oli pitkäveteinen kirja! Hetkeksikään ei tempaissut mukaansa ja oli oikeaa tuskaa saada se luettua. Lopulta kyllä onnistuin, mutta koville se otti. Periaatteessa kirjassa ei ollut mitään vikaa, aihepiiri ei ehkä minua vain koskettanut.