Nyt on sellainen tilanne, että täytyy kirjoittaa lukemastani vaikka kirja on vielä kesken.
Mitä: Haruki Murakamin Suuri Lammasseikkailu on hieno kirja. Tavallaan mitään ei tapahdu mutta tapahtuu kuitenkin. Kirjan päähenkilö (nimetön tai vain Minä) ajautuu erinäisten sattumien kautta etsimään erästä lammasta ja siitähän kehkeytyykin melkoinen seikkailu joka vielä sankaria suuntaan jos toiseen, pitää sisällään ennaltanäkemisen lahjan, mystisiä kohtaamisia, piilotettuja (tai liiankin selviä) merkityksiä, jännittäviä käänteitä sekä oivaltavaa dialogia.
Kommentti: Teksti on vallatonta, jouhevaa sekä kaiketi älykästäkin, juuri sellaista jota lukee ilokseen. Ja tietää aina kirjaan tarttuessaan, että tästä ei ihan hevillä irti päästä sekä ajattelee, että onpa sääli, että kohta tämäkin lukuelämys loppuu. Olin tyhmänä jättää tämän teoksen kokonaan lukematta, sillä luin parit kirja-arvostelut, jotka eivät antaneet kovinkaan mairittelevaa kuvaa tulevasta.
Olen kuitenkin enemmän kuin iloinen siitä, että uskalsin ylittää itselleni asettamani rajat ja aloittaa lukemisen. OOn ihan liekeissä tästä teoksesta ja lähes tilaamassa kirjan omaan hyllyyni, jotta voin palata seikkailuun aina silloin kun siltä vähänkään tuntuu.
Sitaatti: " Ihmettelette varmaan miksi kutsuin teidät tänne asti. Tarkoituksenani on lähettää laiva eteenpäin. Te ja minä kuljetamme sitä. Keskustelemalla rehellisesti me etenemme askel kerrallaan lähemmäs totuutta." Tässä vaiheessa hän yskäisi ja vilkaisi minun sohvan käsinojalla lepäävää kättäni. "Mutta ei näistä anstraktioista sen enempää, tarttukaamme tositoimiin. Kysymys on nyt teidän tuottamastanne lehtisestä. Se teille on kai kerrottukin."
